Irti aikatauluista

Katarina Mustonen
30.11.2020
SpotifyApple PodcastsGoogle PodcastsTransistor.fm

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka paljon ja kuinka monella eri tasolla aika määrittää elämäämme? Heräämme herätyskellon soittoon, riippumatta siitä, olemmeko vielä väsyneitä. Menemme nukkumaan tiettyyn aikaan, että ehdimme saada riittävästi unta. Teemme töitä arkipäivinä ja vietämme vapaa-aikaa viikonloppuisin. Katsomme TV-ohjelmia ja käymme harrastuksissa tiettyinä viikonpäivinä, tiettyyn kellonaikaan. Vietämme juhlia tiettyinä päivinä ja pidämme lomat tiettyyn aikaan vuodesta. Elämäämme vaikuttaa se, mitä aikakautta elämme ja mikä vuodenaika on meneillään.

Työelämä jos mikä, on aikataulutettua. Valtaosa ihmisistä menee töihin tiettyyn aikaan ja pääsee sieltä tietyllä kellonlyömällä. Tapaamiset pidetään sovittuina kellonaikoina, samoin lounas- ja kahvitauot. Monilla tehtävillä on tarkat deadlinet. Omaa ajankäyttöä täytyy pystyä jatkuvasti arvioimaan ja käytetyssä ajassa pyritään saamaan mahdollisimman paljon aikaiseksi. Me markkinointitoimistossa aikataulutamme kampanjoita, teemme viikkokohtaisia julkaisusuunnitelmia, optimoimme päivän sisällä julkaisuaikoja ja niin edelleen.

Ei ole juuri sellaista elämän osa-aluetta, johon aika ei vaikuttaisi. Seuraamme orjallisesti luomiamme aikatauluja, tehden sitä mitä kalenterissa milläkin hetkellä sanotaan. Ahdistumme menetetystä ja tuhlatusta ajasta. Ahdistumme, kun aikaa ei ole riittävästi. Jätämme tekemättä asioita, kun niille ei ole aikaa.

Yhteinen tekeminen ja eläminen olisi vaikeaa ilman jaettuja aikatauluja. Vaikka siltä kannalta aikataulut mahdollistavat paljon, ne myös rajoittavat elämäämme. Emme voi pysäyttää aikaa tai estää kellon viisareita liikkumasta. Voimme kuitenkin muuttaa omaa suhtautumistamme aikaan.

Herätys ajattomasta elämästä

Useamman vuoden ajan olen ollut aikatauluttamisen mestari. Kirjaimellisesti kaikki tekemiseni on ollut kalenterissa, to do-listan asiat ovat olleet eri päiville aikataulutettuja ja suurempien kokonaisuuksien aikataulutus on löytynyt vielä omasta Excelistään. Olen aidosti tykännyt asioiden aikatauluttamisesta, oli kyse sitten markkinointikampanjasta, lukusuunnitelmasta, lomareissusta tai ihan tavallisesta arjesta. Kalenterini on ollut jatkuvasti täynnä menoa ja tekemistä, ja olen noudattanut sitä täsmällisesti.

Tänä vuonna elin pari kuukautta täysin ilman aikatauluja tai edes tietoa ajasta. Heräsin ilman kelloa ja menin nukkumaan sitten kun väsytti. Minulla ei ollut sovittuja menoja tai tapaamisia, lukuun ottamatta muutamia saman päivän aikana sovittuja videopuheluita kavereiden tai perheen kanssa. Tein jokaisella hetkellä juuri sitä, mikä tuntui oikealta, puskematta itseäni mihinkään. Sen mitä tein, tein rauhassa – oli kyse sitten ruoanlaitosta, siivoamisesta tai kävelylenkistä. En katsonut kelloa juuri ollenkaan, koska siihen ei ollut tarvetta.

Kun aikatauluja ei ollut, päästäni vapautui valtavasti tilaa. Tilaa ajattelulle, luovuudelle, itsen ja omien tunteiden kuuntelemiselle, rentoutumiselle. Vaikka kyse oli poikkeustilanteesta, aikatauluton elämä havahdutti siihen, kuinka sidottua oma arkeni ja koko yhteiskuntamme toiminta tavallisesti on aikaan.

Tilanne luonnollisesti muuttui palattuani töihin. Kalenteroidut tapaamiset, deadlinet ja aamuherätykset tulivat taas normiksi. Siirtyminen ajattomasta elämästä aikataulutettuun ei kuitenkaan ollut aivan helppoa, vaan näin ensimmäisen parin viikon aikana esimerkiksi unia myöhästymisestä ja ahdistuin illalla, jos en päässyt riittävän ajoissa nukkumaan. Vaikka totuin aikatauluihin pian, tiedostin niillä olevan stressiä aiheuttava ja rajoittava vaikutus. Niinpä aloin miettiä, miten saisin elämäni pidettyä mahdollisimman vapaana aikatauluista myös töitä tehdessäni.

Uudet toimintatavat työntekoon

Seuraavalta listalta löytyy uuden työskentelytapani kulmakiviä. Täysin ilman kelloa ei työssäni pärjää, vaan toimintatapani ovat yhdistelmä tarpeellista kalenterin käyttöä ja vapaata fiilispohjaista tekemistä.

• Kalenteristani löytyvät ainoastaan muiden ihmisten kanssa sovitut tapaamiset ja yhteiset aikatauluihin sidotut tekemiset.

• Pyrin tekemään mahdollisimman monella hetkellä sitä, mikä tuntuu oikealta. Kuuntelen itseäni, omia tunteitani ja vireystilaani, ja valitsen sen mukaan mitä työtehtäviä teen. Jos jokin työtehtävä ei suju, siirrän sen myöhemmäksi ja teen jotakin muuta sen sijaan. Etenkin luovan työn ja suunnittelutyön kohdalla odotan ennemmin inspiraatiota kuin väännän väkisin. Saatan myös pitää päiväsaikaan hieman vapaata ja ulkoilla, ja jättää töiden tekemisen iltaan.

• En aseta tarkkoja deadlineja sellaisille töille, joille niitä ei ole pakko asettaa. Pyrin tekemään asiat viivyttelemättä, mutta omaan tahtiini.

• En aikatauluta vapaa-aikaani tai harrastuksiani.

• En katso kelloa, jos ei ole ihan pakko.

• Muutan rohkeasti aikataulujani ja pyydän töilleni lisäaikaa, jos koen sen olevan tekemiseni laadun kannalta tarpeellista.

• Pyrin elämään hetkessä, miettimättä tulevia tehtäviä tai menneitä asioita.

Aukottomasti listan asiat eivät toteudu, vaan toisinaan työtehtävien kiireellisyys menee periaatteiden edelle. Siitä huolimatta muutos ajatusmaailmassa ja toiminnassa on rentouttanut tekemistä, vapauttanut luovaa ajattelua sekä kasvattanut työmotivaatiota.

Haastankin jokaisen kokeilemaan huomion siirtämistä kellon ja kalenterin tuijottamisesta itsen kuuntelemiseen ja aikataulutuksen karsimiseen. Saatat yllättyä positiivisesti!

Katarina Mustonen

Strateginen ajattelija, jalkautuksen taitaja ja päämäärätietoinen tekijä.
Katarina MustonenKatarina MustonenKatarina Mustonen
0%
100%