Neurologiset erityisvaikeudet työelämässä

Kristina Mustonen
16.6.2020
SpotifyApple PodcastsGoogle PodcastsTransistor.fm

Rajallinen keskittymiskyky, lukihäiriö ja hidas reagointikyky ovat esimerkkejä neurologisista erityisvaikeuksista, jotka ovat olleet ja tulevat aina olemaan osa elämääni. Näihin on tullut kiinnitettyä elämän varrella huomiota enemmän tai vähemmän, mutta ollessani harjoittelussa Bywaylla olen alkanut paremmin tiedostaa niiden vaikutuksia sekä löytää niitä helpottavia toimintamalleja. Uusien oivallusten myötä intouduin avaamaan aihetta blogitekstin muodossa.

Neurologisten erityisvaikeuksien ominaispiirteet

Riippuen neurologisesta erityisvaikeudesta, kyse voi olla elämää monella eri osa-alueella hankaloittavasta oireyhtymästä tai sitten erillisistä ja lievemmistä mihinkään tiettyyn oireyhtymään kuulumattomista häiriöistä. Yleisesti erityisvaikeuksiin luetaan tarkkaavaisuuden ongelmat, yliaktiivisuus, poikkeava sosiaalinen hahmottaminen ja oppimisvaikeudet. On siis paljolti erityisvaikeudesta, ja samalla ihmisestä kiinni, miten hyvin häiriöiden kanssa pärjää, kuinka paljon tukea tarvitsee ja millaisia keinoja niiden kanssa elämiseen käytetään.

Mitä erityisvaikeuksia minulla sitten on tänä päivänä? Miten ne vaikuttavat työntekoon, ja miten itse pärjään niiden kanssa? Voiko erityisvaikeuden kääntää vahvuudeksi?

Erityisvaikeudet esillä jo lapsuudessa

Ensimmäiset elinkuukauteni olin koliikkivauva. Koliikilla tarkoitetaan imeväisikäisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Vanhempani kiikuttivat minua lääkäriltä toiselle, mutta mihinkään fyysiseen selitykseen ei itkuisuuteni viitannut. Itkuisuus lisääntyi usein paikoissa, joissa oli kova meteli tai ympärillä vieraita ihmisiä. Rauhoituin, kun vaunujen harso laitettiin kiinni, ja pääsin rauhallisempaan tilaan, jossa ei ollut paljoa ärsykkeitä. Myöhemmällä iällä selvisi, että taisin olla jo lapsena erityisherkkä.

Erityisherkkyys on yksi neurologisiin erityisvaikeuksiin liittyvistä asioista. Alakouluikäisenä tämä tuli ilmi muun muassa ruokavalioni niukkuutena, mukavuudenhaluisuutena ja kovien äänien kokemisena kivuliaiksi.

Alakouluikäisenä minulla todettiin myös keskivaikea lukihäiriö. Lisäksi koulussa oli hyvin vaikeaa pysyä pulpetissa istumassa, keskittyä oppitunneilla tai kiinnostua koulunkäynnistä ylipäätään. Läksyt tehtiin yhdessä vanhempien kanssa, samoin kokeisiin lukeminen: äiti yritti lukea minulle kirjasta opeteltavia asioita, minä vääntelehdin sohvalla väärinpäin. Virallista diagnoosia mistään neurologisesta erityisvaikeudesta, kuten ADHD:sta, ADD:stä tai aspergerista, ei koskaan tehty.

Neurologiset erityisvaikeudet eivät itselläni siis viittaa mihinkään tiettyyn oireyhtymään, sillä ne ovat sekalainen joukko melko lieviä oireita. Oman itseni, lähipiirini tai työyhteisöni kannalta on kuitenkin helpottavaa tiedostaa näitä vaikeuksia, jottei tarvitse ihmetellä toimintatapojani johonkin erityisvaikeuteen liittyen. Erityisvaikeuksien tiedostaminen auttaa myös omaan itseeni suhtautumista ja helpottavien toimintamallien rakentamista niin töihin kuin vapaa-ajalle.

Keskittymishäiriön kaksi puolta

Sanottakoon alkuun, että keskittymiskykyni on melko rajallinen, ja sen rajallisuus ilmenee kahdella eri tavalla. Keskittymiskykyni on kaksipiippuinen juttu, ja joku voisi sanoa, että sen eri puolet ovat jopa hieman ristiriidassa keskenään. Seuraavaksi pyrin avaamaan keskittymishäiriötäni mahdollisimman selkeästi - yritä siis pysyä mukana.

Keskittyminen ja flow

Ensimmäinen ilmenemismuoto on hyvin syvä keskittyminen. Sen voisi sanoa olevan lähellä flow-tilaa, jossa koko muu maailma ikään kuin katoaa ympäriltä. Tällöin en huomaa, näe tai kuule mitä ympärillä tapahtuu tai mitä ympärillä olevat ihmiset puhuvat. Toisin sanoen en rekisteröi ympärillä tapahtuvia asioita, eli ympäristön äänet menevät ikään kuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä on usein tahatonta, ja sen vuoksi en aina huomaakaan tapahtunutta ja saatan tarvita herättelyä palauttaakseni huomioni ympäristöön.

Juurikin tahattomuus keskittymisessä tekee siitä haastavaa. Kun syvä keskittyminen tapahtuu tahattomasti, on sitä vaikea hallita. Asian, joka vie täyden keskittymisen mennessään, on oltava erityisen kiinnostava, suorastaan lumoava, jotta muun maailman poissulkeminen toteutuu.

Häiriötekijöiden sivuuttamisen vaikeus

Toinen keskittymisen häiriö on hankaluus keskittyä tärkeään tehtävään, kun ympärillä tapahtuu paljon muuta. Tällaisissa tilanteissa pyrin havainnoimaan kaikkia ympärillä tapahtuvia asioita samanaikaisesti, keskittyminen jakaantuu, ja keskittymiskyky havainnoitavaa asiaa kohden pienenee. Tämä ei siis tarkoita, ettenkö saisi näissä tilanteissa mitään aikaan, mutta työnteko voi esimerkiksi hidastua merkittävästi ja ajatus katkeilla jatkuvasti. Jos rauhallisempaa työtilaa ei ole saatavilla siinä hetkessä, toimiva keino muun maailmaan ulossulkemiseen on kuulokkeiden käyttö. Kuunnellessani rauhallista, instrumentaalista musiikkia, voin helposti sulkeutua omaan maailmaani ja paneutua työtehtävään paremmin.

Keskittymishäiriöt vaativat paljon työstämistä ja harjoittelua. Itsetutkiskelun ja harjoittelun avulla olen löytänyt keskittymisen parantamiseen liittyviä pieniä, juuri minulle sopivia niksejä, joita hyödyntäen työnteko sujuu mutkattomasti. Häiriöiden työstäminen ei kuitenkaan ole ohi, vaan jatkan harjoittelua joka päivä.

To-do-listat ja kalenteri tärkeinä arjen apuvälineinä

Lapsena olin kova hukkaamaan tavaroita ja unohtelemaan asioita. Muistihäiriöt kuuluvatkin neurologisiin erityisvaikeuksiin. Minun kohdallani kyse ei kuitenkaan ole mistään pahoista muistihäiriöistä, vaan pikemminkin pienistä unohteluista arjessa.

Nuorempana monilta kilpailureissuilta palasin kotiin laukku osittain tyhjänä ja puolet tavaroista kadoksissa, toisinaan unohtelin läksyjä ja kokeiden päivämääriä ja joskus saatoin hilpaista ulos ilman ulkovaatteita. Ehkä pientä häpeän tunnettakin tästä kaikesta kokien, aloin kehitellä itselleni tavaralistoja matkoille, to-do-listaa arjen tehtäviin sekä otin kalenterin mukaan jokapäiväiseen elämääni.

Kirjoitan kalenteriin nykyäänkin kaiken ystävien tapaamisista luentoihin ja palavereihin sekä pieniin muistutuksiin. Myös esimerkiksi koulussa tai vaikkapa kavereiden kanssa iltaa viettäessä tiedän tarkasti laukkuni sisällön, ja tarkistan myös ajoittain, etten ole hukannut mitään. Näillä hieman neuroottisiltakin kuulostavilla keinoilla varmistan, etten unohda tai hukkaa mitään tärkeää. Ainakin tähän päivään saakka keinoni ovat toimineet loistavasti.

“Kristina käy taas vähän hitaalla”

Kuulen paljon humoristisia kommentteja siitä, että olen “kuistilla” asioista tai käyn hitaalla. Kumpainenkin näistä johtuu edellä mainitusta muistihäiriöstä sekä siitä, että aivoillani kestää prosessoida asioita normaalia kauemmin.

Mitä sitten tarkoitan, kun sanon, että aivoillani kestää prosessoida asioita tavallista kauemmin? Yleisesti sitä, että reagointikykyni on todella hidas. Kuvittele tilannetta, jossa olet työkavereidesi kanssa pelaamassa vaikkapa korttipeliä illanvietossa. Oman vuorosi kohdalla pohdit ehkäpä hetkisen seuraavaa siirtoasi ja isket kortin pöytään. Eikö vain?

Minun tapauksessani seuraavan siirron miettiminen saattaa kestää jopa muutaman minuutin. Noiden minuuttien aikana pohdin läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja lopputulokset, kykenemättä tekemään nopeita ratkaisuja.

Vastauksen muotoilu vie aikaa

Töissä hidas prosessointikyky näkyy erityisesti silloin, kun joku esittää minulle kysymyksen - vaikkapa päivän työnjakoon liittyen. Kysymystä usein seuraa 5-10 sekunnin syvä hiljaisuus, jonka aikana pohdin, kuinka paljon työaikaa on jäljellä, mitä työtehtäviä minulla on tehtävänä ja ehdinkö ottaa kyseistä tehtävää vastaan. Tämä monen sekunnin pohtimistauko tulee usein myös silloin, kun joku kysyy ihan vaan kuulumisia.

Miten sietää hiljaisuutta?

Pohtimistaukoni on monelle hämmentävää, ja useat kiusaantuvat, kun en heti vastaakaan heidän kysymykseensä tai pohdin korttipelin siirtoa pitkän aikaa sanomatta mitään. Vaikka kyse onkin lopulta vain sekunneista, se tuntuu monesti tilanteen toiselle osapuolelle todella pitkältä ajalta - etenkin maailmassa, jossa nopea reagointi keskusteluissa on juurtunut normi. Nykyään ennen pohtimisoperaationi aloittamista kerronkin pohtivani asiaa hetkisen, ja saan tällöin (ainakin yleensä) helpotettua kaikkien osapuolten vaivautumista.

Mitä hyötyä tästä kaikesta sitten voi muka olla? Mietitäänpä. En juuri tee hätiköityjä päätöksiä, joten olen varma valinnoistani, eivätkä ne kaduta jälkeenpäin. En koskaan hävitä tavaroitani tai unohda tärkeitä päivämääriä. Olen aina ajoissa, mihin sitten ikinä menenkään ja palautan aina ajoissa kaikki tehtävät, liittyivät ne sitten opintoihin, töihin tai vapaa-ajan tekemisiin. Kaikki nämä ovat asioita, joita olen tietoisesti opetellut pärjätäkseni paremmin arjessa ja työelämässä.

Lukihäiriö viestinnän alalla työskennellessä

Alussa mainitsin minulle alakoulussa todetusta keskivaikeasta lukihäiriöstä. Myös lukihäiriö on yleinen neurologinen erityisvaikeus. Miten ihmeessä sitten opiskelen alaa, jossa kirjoitustehtävät kattavat suuren osan työtehtävistä?

Kirjoittaminen on alakouluikäisestä saakka ollut minulle keino ilmaista itseäni ja käsitellä tunteitani. En ole koskaan ollut hyvä puhumaan - myös lapsena pohdin asioita ja purin tunteitani vihkoihin, lehtiöihin ja ensimmäisen tietokoneen myötä Word-tiedostoihin. Nuorempana kirjoittelin myös mielelläni tarinoita ja naureskelin omille satuhahmojen tähdittämille kynäilyilleni. Vaikka tekstini tuolloin pursusivatkin usein kirjoitusvirheitä, kehittivät nekin pikkuhiljaa kirjoitustaitojani. Yläasteella rohkaiseva äidinkielenopettaja kasvatti innostustani kirjoittamisen pariin, ja aloin pohtia tulevaisuuden uravalintaa.

Lukihäiriö näkyy nykypäivänä elämässäni melko vähän. Ajoittain omalle tekstille tulee sokeaksi, eikä huomaa omia virheitään sanamuodoissa tai pilkun paikoissa - tähän asiaan ratkaisu löytyy onneksi työ- ja opiskelukavereista, jotka oikolukevat kirjoituksiani mielellään. Toisinaan lukeminen on myös hieman hidasta. Tämäkin on kehittynyt kyllä paljon aikaisemmasta, mutta välillä vieläkin lukeminen hidastuu tai rivit hyppivät ja viimeisin luettu kohta häviää.

Alalla työskentely ei suinkaan ole ongelma lukihäiriöiselle. Lukihäiriötäkin voi kehittää ja helpottaa. Esimerkiksi runsas lukeminen yleisesti, oli sitten kyseessä nettiartikkeli tai kunnon romaani, nopeuttaa lukemista ja opettaa paljon kirjoittamisesta.

Erityisvaikeuksista vahvuuksiksi

Jotkut neurologisia erityisvaikeuksia omaavista tarvitsevat erityistä tukea esimerkiksi koulussa. Minulla itselläni taas on ollut eduksi se, etten ole saanut erityiskohtelua kotona tai koulussa tai missään muuallakaan. Esimerkiksi kotona minulta odotettiin samoja asioita, kuin isosiskoltakin ja koulussa opiskelin tavallisilla luokilla. Tilanteet ovat vaatineet minulta itseltäni mukautumista, ja sitä olen opetellut vuosien varrella.

Olen oppinut suhtautumaan neurologisiin erityisvaikeuksiini kevyesti ja huumorilla. En loukkaannu, vaikka kuulenkin heittoja “hitaudestani” tai naureskeluja unohtelemisistani. Asiat ovat päinvastoin minustakin yleensä hauskoja, ja niistä on enemmän kuin sallittua heittääkin vähän läppää.

Erityisvaikeuksieni ansiosta tänä päivänä olen täsmällinen, tarkka, tunnollinen ja luotettava, niin työnteossa kuin vapaa-ajallakin. Vaikka erityisvaikeuteni aiheuttavat toisinaan kiusallisia ja hämmentäviä tilanteita, koen ne elämää häiritsevien tekijöiden sijaan vahvuuksina. Hömelöstä, unohtelevasta alakoululaisesta Kristinasta on päästy pitkälle erityisvaikeuksien näkökulmasta, mutta kehitys ei lopu tähän. Harjoiteltavaa ja kehitettävää on vielä paljon, jotta opin rakentamaan entistä parempia toimintamalleja ja hyödyntämään erityispiirteitäni entistä paremmin.

Kristina Mustonen

Sovitteleva kuuntelija, priorisoinnin päällikkö ja taitava kirjoittaja.
Kristina MustonenKristina MustonenKristina Mustonen
0%
100%